Eliisa Kuusama Kuuluuko se valtiolle?

Mistä puhumme, kun puhumme maahanmuutosta?

“Mitä mieltä olet maahanmuutosta?” on kysymyksenä varsinainen miina, varsinkin kun siihen pitää vastata vaalikojulla puolessa minuutissa. Vain populisti puhuu yleisesti geneerisestä "maahanmuuttajasta" - lukutaidottomalla afganistanilaisella turvapaikanhakijalla ja ruotsinsuomalaisella IT-insinöörillä on yhtä paljon yhteistä kuin lumilingolla ja liekinheittimellä - ensimmäisestä molemmat ovat Suomeen muuttavia ihmisiä, jälkimmäisessä mekaanisia laitteita. 

 

Maahanmuutto voidaan jakaa esimerkiksi työperäiseen maahanmuuttoon, sosiaaliseen maahanmuuttoon (avioliitot, sukujuurien takia muuttavat) sekä humanitääriseen maahanmuuttoon (turvapaikanhakijat, pakolaiset). Näillä ryhmillä voi olla hyvin vähän yhteistä siinä, miten hyvin he kotoutuvat Suomeen, ja on älyllisesti epärehellistä puhua kaikista maahanmuuttajista homogeenisenä massana.

 

Vaalikojulla kuulin useamman puheenvuoron työperäisen tarveharkintaprosessin puolesta, vaikka tarveharkinta haittaa juuri niitä henkilöitä, joita Suomi kestävyysvajeessaan kipeästi tarvitsee - lupaprosessit voivat kestää jopa lähemmäs vuotta. Silti, osa maahanmuuttokriittisistä  vastustaa myös työperäistä maahanmuuttoa vaikka kärsimme samaan aikaan osaajapulasta useilla aloilla - nykyinen kansalaispohjamme ei pysty maksamaan luvattuja eläkkeitä.

 

Sosiaaliset syyt muuttaa maahan ovat helpommin ymmärrettävissä, kuten esimerkiksi monikulttuuriset avioliitot tai ulkomaalaisen muuttaminen lähemmäs sukulaisiaan. Maahanmuuton rajoittaminen mattona aiheuttaa pahimmillaan katastrofeja yksilöille jotka todellisuudessa saattavat olla kielitaitonsa ja arvopohjansa puolesta supisuomalaisia.

 

Kuulin myös argumentteja, joiden mukaan kansalaisuutta ei saisi antaa niin herkästi, mutta todellisuudessa kansalaisuuden kriteerit ovat jo nyt hyvin tiukat: hakijalta edellytetään riittävää kielitaitoa, toimeentuloa ja nuhteettomuutta (hakijalla saa olla vain rikesakolla rangaistavia rikkomuksia; esimerkiksi kovat ylinopeussakot saattavat lain mukaan estää kansalaisuuden saamisen). Henkilöä ei myöskään kansalaisteta, mikäli kansalaisuushakemuksen pääasiallisena tarkoituksena on hyödyntää kansalaisuuteen liittyvää etua asumatta Suomessa. Helppoa kuin heinänteko? Ei mielestäni.

 

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset ovat huomattavasti erilainen ryhmä kuin kaksi edellistä. Sivistyneen valtion velvollisuus on auttaa hädässä olevia ja heikompia, vaikkakin humanitäärisen avun määrä tulee suhteuttaa valtion kotouttamiskykyyn ja hyväksyä, ettei kaikista sotien ja katastrofien traumatisoituneista luku- ja kielitaidottomista tule Suomeen nettoveronmaksajia. Järkevällä kotouttamisella ja mahdollistamalla mielekästä tekemistä voimme kuitenkin vaikuttaa tuon pienen prosentin elämänlaatuun ja esimerkiksi siihen, tuleeko maahanmuuttaja syrjäytymään ja syyllistymään rikoksiin.

 

Jos emme pysty tunnustamaan sekä sitä, että nykymaailmassa maahanmuutto on Suomelle sekä välttämätöntä väestörakenteemme vinoutuman kannalta, että nykyinen maahanmuuttojärjestelmä on altis rikollisten hyväksikäytölle, ei maahanmuuton aiheuttamia ongelmia voidakaan ratkaista. Kun maahanmuuttajista puhutaan populistisesti yhtenä ryhmänä joka on katsantokannasta riippuen joko joukkoraiskauksia ja terrori-iskuja, tai etnojazzia ja fuusiokeittiötä, aiheuttaa se haittaa järkevälle keskustellulle. Kotoutuminen riippuu etnistä taustaa enemmän yksilön kyvyistä ja haluista, eikä lähtömaan mukaan terroristiksi tai täysin autettavaksi ressukaksi yleistäminen taatusti auta yhtään henkilöä sopeutumaan maahamme.


 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen jäsen. Lisää keskustelua myös Twitterissä sekä Facebookissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Jarkko Mynttinen

Kirjoitat ihan asiaa. Kuten kirjoitat maahanmuutosta puhuttaessa on loogista ja johdonmukaista jaotella se esimerkiksi työperäiseen maahanmuuttoon, sosiaaliseen maahanmuuttoon (avioliitot, sukujuurien takia muuttavat) sekä humanitääriseen maahanmuuttoon (turvapaikanhakijat, pakolaiset) eikä puhua siitä yhtenä könttänä kontekstistaan irrotettuna. Sateestakin puhuttaessa on eri asia puhutaanko lumi- vai vesisateesta, vaikka molemmissa tapauksissa on kyse samasta vedestä. Onko se sitten se poliittinen vai mikä korrektius, joka estää puhumasta koko asiasta ei van sen positiivisista vaan myös negatiivisista puolista. Ennen hiihtämään lähtiessäni lumisade on toivottavaa, mutta vesisateesta en niin välittäisi ja sienestämään aikoessani päinvastoin. Vastaavasti maahanmuutossa voin nähdä sen puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja asiayhteydestä riippuen kaikissa mainituissa "maahanmuuton kategorioissa". Sitten näyttäisi olevan puolueita ja poliitikkoja, joiden ajatusmaailmaan ei kuulu minkäänlainen logiikka, ei se kuulunut neuvostokommunismissakaan, vaan ainut logiikka oli kuinka järjestää lohen ja kaviaarin jakelu tehokkaammalla mahdollisella tavalla. En osaa oikein kuvitella miten asiasta voisi käydä minkäänlaista järkevää keskustelua muutoin kuin edes jonkinlaisella logiikalla, puolessa minuutissa annetut puhuva pää ja ulkoa opetellut ennakkoasenteelliset fraasivastaukset eivät vakuuta muusta kuin puhujan ymmärtämättömyydestä suhtautua asiaan ja käsitellä sitä loogisesti ja johdonmukaisesti ilman tunteen paloa. Iinhimilliselle toiminnalle ja päätöksenteolle tunnusomaista on järjen ja tunteen kuunteleminen. Asian käsittelyyn tarvitaan sekä järkeä, mutta myös tunnetta, ei vain toista, vaikka toinen veisikin voiton tapauksesta riippuen.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Onpa mukavaa, että joku osaa tehdä selkeän eron näiden erilaisten maahanmuuttajaryhmien välille, sillä ihan turhan paljon vouhotetaan maahanmuuttajista vain yhtenä ryhmänä ja maahanmuutto joko tuomitaan tai hyväksytään kaikkinensa, maahan tulon syistä riippumatta.

Sain itse huutia tässä muutama päivä sitten, kun yritin vähän valottaa sitä arkea, mitä asuminen noissa vähävaraisten asuinyhteisöissä, eli kaupunkien ja kuntien vuokrataloissa merkitsee, kun sinne sijoitetaan juurikin näitä humanistisin perustein maahamme otettuja ihmisiä, muka integroitumaan suomalaiseen yhteikuntaan.

Se arki ei ole miellyttävää, eikä missään tapauksessa kovin houkutteleva mahsollisuus kummallekaan osapuolelle - ei kantaväestölle, sen enempää kuin näille sijoitetuillekaan, sillä siellä kulmminoituvat jo ennestään näiden alempien sosiaaliluokkien ongelmat ja kun siihen lisätään vieraasta kulttuurista johtuvat erot ja erilainen luonteenlaatu, niin niistä asuinyhteisöistä muodosstuu väkisinkin maanpäällinen helvetti.

Tätä ei kuitenkaan saanut ääneen sanoa, sillä nythän taas kaikki mediaseksikkäät puolueet ovat niin maahanmuuttomyönteisiä, että tällaista totuutta ei haluta häiritsemään tätä pitkälle siloteltua julkisuuskuvaa Suomesta, suvaitsevaisena ja humanitäärisena maana.

Tämä ongelma on kuitekin olemassa ja vaikka sitä miten yritettäisi nyt vaalien alla vaieta kuoliaaksi, niin se ei sillä poistu, vaan ennen pitkää autopalot ja yölliset ammuskelut alkavat olla meilläkin arkipäivää, mutta tätähän ei kukaan halua kuulla. Me haluamme marssia monien Euroopan maiden tavoin savun ja pelon tietä, ennen kuin vedämme päämme pensaasta.

En kuitenkaan lakkaa yrittämästä, sillä tämä on vakava asia, jolla ei kannattaisi leikkiä, eikä Sipilänkään kannattaisi "flirttailla" vain maahanmuuttomyönteisten kanssa.

Toivotan sydämellisesti tervetulleiksi kaikki tänne työhön tulevat, opiskelemaan tulevat (heidän mahdollisuuksiaan pitää tukea), ja kaikki ne, jotka eivät tule tänne vaan rahan ja muun mukavan perässä. Nyt me olemme heittäneet omat köyhät susille ja olemme alkaneet hyysätä näitä elintasopakolaisia, mikä on asia, josta ei pitäisi edes nyt vaalien alla vaieta, vaan pikemminkin nostaa asia tikun nokkaan.

Ei kannata ihmetellä, jos joissakin maissa poliittinen kenttä on kääntynyt, koska siellä kansa on tämän asian ymmärtänyt. Meillä kansaa hämätään vielä, mutta onnistuuko se? Sitä me emme vielä tiedä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset