Suomessa on ihmetelty viime päivinä venäläisen Rossijskaja Gazetan rajua hyökkäystä Fortumia ja sen suomalaista valtio-omistajaa vastaan, ja pääministeri on luvannut ottaa asian esille tulevan Venäjän-vierailunsa yhteydessä. On kuitenkin syitä, miksi juuri hän ei välttämättä ole paras henkilö ajamaan Suomen etua tuossa sotkussa.
Venäjä on ilmoittanut, ettei se "tule sietämään länsimaiden röyhkeyttä". Siis sama maa, jonka totaalinen välinpitämättömyys kansainvälisistä laeista, sopimuksista tai naapurimaidensa itsenäisyydestä on valitettavan hyvin dokumentoitu fakta, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä.
Yhdysvallat karkottaa 60 venäläistä diplomaattia Britanniassa tehdyn myrkkyiskun takia ja Venäjä vastaa karkottamalla 60 yhdysvaltalaista diplomaattia. EU-maista Saksa, Ranska ja Puola ilmoittivat karkottavansa neljä venäläistä, Tšekki kolme, Tanska ja Hollanti kaksi sekä Viro ja Ruotsi yhden.
Helsingin Sanomien ympärille kahdessa vuorokaudessa noussut myrsky otti muodon ja mittakaavan, joka on jo itsessään pohdinnan arvoinen itse HS:n jutun ja sen julkaisemisen seurausten lisäksi.
On täysin ymmärrettävä, miksi toimittaja Laura Halmisen kotiin kohdistunut erityiskotietsintä nostatti rajuja reaktioita, ja toi keskustelupalstoille vertailuja Turkin ja Venäjän median tilanteisiin. Toimenpiteen poikkeuksellisuudesta on jo tarpeeksi julkisesti pohdittu, joten en ryhdy toistamaan asiaan liittyviä itsestäänselvyyksiä.
Helsinkiin tuli uusi Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsov – media rynnisti kilpaa kysymään mitä tapahtuu jos Suomi liittyy Natoon [1. Toisaalta media tietää viimeiset reilu 10 vuotta, ettei kansakuntamme halua liittyä Natoon [2, jopa niin, että yli 50 prosenttia kansastamme vastustaa Natoon menoa – hyvin ymmärrettävin syin. Me emme halua olla idän ja lännen vedenjakajalla Naton taistelualusta [** ---
Sekä Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö että Venäjän presidentti Vladimis Putin viittasivat lehdistötilaisuudessa tähän sopimukseen 27.07.1992:
Tutkijat ja toimittajat ovat Suomi 100-juhlien keskellä pyrkineet todistamaan, että mitään Suomen kansakuntaa ei ole olemassa. Muutama miljoona suomalaista on tahtoyhteisyytensä vuoksi toista mieltä. Kuvitteellinen yhteisö ei ole olematon yhteisö, vaikka eri kansojen puristuksista kolmen sodan kautta noussut Suomi tunnustaakin olevansa.
Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia, arveli keväällä artikkelistaan Vuoden tiedekynä-palkinnon saanut historiantutkija Miika Tervonen.
Suomen Kuvalehden jymyotsikko 24.5.2017: ”Antakaa anteeksi suomalaiset, me tuhosimme Viipurin” veresti 300 v vanhan kansanomaisen venäläiskommentin, tsaari Putiniksi päivitettynä.
Kyllä lorottelee. Suvaittavuusolettama on ryssitty tietoisesti.Symbolitasolla provokaatiokampanja merkitsee sitä, että itse Tallinnan kivisydäminen Pronssimaturi piipahtaa voitonpäivänriekunnan kutsumattomana vierastaistelijana. Kansallissäveltäjämme monumentti sotauhomarssin virtsapylväänä "kunnioittaa" paikallisväestöä saman verran kuin Stalinin ja Hitlerin liittokunta 1939-41 Tarton rauhan rajoja Suomessa ja Virossa. Päivämäärävalinta 9.5. on stalinismifasismia ylistävä toisin kuin 8.5. olisi.